— Tunnustatko missä olit? Tunnustatko? Tunnustatko? Tunnustatko? — —
— Tunnustan, tunnustan! huusi Aaro.
Tanssi taukosi hetkeksi ja isä piteli rakasta "hunsvottiaan" käsipuolesta.
— Missä sinä sitten olit?
— Minä… minä… minä…
— Aijotko ruveta siinä vielä uusia valheita kutomaan? sanoi isä ja keppi kohosi.
Aaro oli aikonut sanoa kuten ennenkin, mutta kepin uhkaava asento sai sanat vaikenemaan. Hän oli kyllä pari kertaa narrin kujeilla pelastanut selkänahkansa, mutta nyt tuntui olevan asema niin kovin ristiriidassa entisten samallaisten tilaisuuksien kanssa, ettei hän mitenkään jaksanut käsittää, miksikä häntä pakotettiin valehtelemaan. Eikä sitä niin sukkelaan välähtänyt mieleen edes semmoista valhettakaan, jonka olisi luullut välttävän.
Mutta keppi heilui ylhäällä.
— Minä… minä…
Jo muksahti kerran.