— Elkää hyvä isä!
— Tunnustatkos!
— Tunnustan, tunnustan…
— No!
— Lemperissä kävin…
— Ja luulitko tekeväsi oikein, kun sillä lailla viekkaudella läksit jumalansanaa kuulemasta.
— En…
— Mutta miksikäs läksit?
Aaro ei tiennyt miten vastata. Mutta kun hän näki velvollisuudekseen jotakin sanoa, katsoi hän parhaimmaksi käyttää isän omia sanoja, että tottahan ne kelpaavat.
— Juutas viekotteli, sanoi hän katuvalla äänellä.