— Niin, ja sitten vielä valehtelit!
Ja isän keppi taasen lauloi. —
Mutta iltasella, kun äiti lehmänlypsystä tultuaan siivilöi maitoa havujen lävitse pyttyyn, tuli Aaro hänen luokseen sen näköisenä, että hänellä on jotakin sydämmellä. Äiti luuli hänen aikovan pyrkiä johonkin. Mutta äidillä oli ennen tehty päätös, ettei hän Aaroa sinä päivänä mihinkään laskisi, ja sentähden kysyi hän jokseenkin ankarasti:
— Mitä nyt?
— Minä en ollutkaan päivällä Lemperissä…
Aaro oli tuntenut pakottavaa tarvetta asian ilmoittamiseen, sillä hänen ymmärryksensä mukaan oli hän kärsinyt vääryyttä.
— Etkö?! Ja vaikka niin kovalle pantiin, niin sittenkin sinä valehtelit! —
— Pakkohan minun oli, ynisi Aaro.
— Missä sinä sitten olit?
— Siellä kivitalollani…