Kielto, käsky ja vitsa — siinä olivatkin ne keinot, joita Aaron kasvatuksessa käytettiin. Ja niitäkin käytettiin miten milloinkin sattui.
Kesällä pani äiti merkille, että maitopytyt aina vajuivat. Hän arveli kissan kulkevan ruokahuoneessa, kun hän piti öillä ovea auki, että huone jäähtyisi.
Hän rupesi suojelemaan ovea öilläkin kiini. Mutta maitopytyt yhä vajuivat.
Vihdoin tapasi hän Aaron maitopytystä ryyppimässä.
Syksypuoleen tuli äidille valituksia, että Aaro käypi ihmisten naurishalmeissa.
Aaro olikin tänä kesänä enimmät ajat yksikseen. Errin oli eräs kasakkamies ottanut lapsenhoitajaksi, kun hänen vaimonsa täytyi kulkea työssä.
Ihmiset alkoivat suojella lapsiaan Aaron pariin pääsemästä. —
Kun Aaro kasvoi isommaksi, ruvettiin häntä pakottamaan askareihin. Alussa hän oli aina hyvin harras, mutta pian kyllästyi, eikä häntä saatu sitten oikein tekemään työtä hyvällä eikä pahalla.
Samallaista oli silloinkin, jos Aaro itse yritti jotakin. Kun hän jonkun tuuman päähänsä sai, oli hän silloin niin touhuissaan, ettei saanut yön lepoa eikä päivän rauhaa, ennenkuin sai koettaa. Mutta kun hän koettaneeksi sai, haihtui halu kuin tuhka tuuleen. Rupesi niin kyllästyttämään ja veltostamaan, ettei Aaro tuntenut voivansa mitenkään jatkaa.
Isä kun oli mailla, pakotti hän aina Aaroa johonkin työhön. Mutta voi miten vaikealta silloin tuntui Aarosta! Vaikeaa se oli äidin alituisen torumisenkin kuuntelu, mutta siitä toki pääsi kuuntelemalla. Kun kuunteli aikansa vaikkapa tottelemattakin, kyllästyi äiti vihdoin itsekin ja antoi olla Aaron miten hyvänsä.