VI.
Maat sulivat ja kulokosta alkoi nuori nurmi pilkistää esiin.
Isän jalka oli ollut jo pari viikkoa kipeänä.
Silloin läksi Aaro tukinuittoon.
Naapurikylässä oli tukinuitto parhaallaan, vaan siellä Aaro ei päässyt työhön.
Mutta Aarolle oli herännyt kummallinen halu mennä pois kotikylän tienoilta, oikein kauvaksi, sama se mihin.
Ja hän astui yhtä mittaa aivan toiseen päähän pitäjästä. Siellä uitettiin suurta summatonta tukkijoukkoa toista kymmentä virstaa pitkän joen kautta.
Oli iltapäivä sunnuntaina, kun Aaro etsi päälliköt käsiinsä. Hänet luvattiin työhön.
Mutta päälliköitten kesken oli herännyt tuuma viinan haitannasta ja Aaro katsottiin sopivimmaksi lähettää.
Aaro onnistui hyvin, ja sai markan palkakseen. Mutta tärkeämpää oli se, että Aaro pääsi päälliköittensä kesken hyviin kirjoihin. Ne olivat suuren kauppayhtiön asiamiehinä täällä ne päälliköt. Moni "tottunut tukkimies" sai heiltä hyviä palkkoja jokseenkin vähillä töillä, kun vaan ymmärsi sen verran, että salaisin puolin ojensi päällikölle pullon, jossa oli miestä riskimpää. Ainakaan työhön pääsystä ei silloin ollut epäilemistäkään, vaikka olisi ollut miehiä liijaksi entisiäkin.