— Voi, seisottakaa, että saan konttini!
— Sähkötetään seuraavalle asemalle, että ottavat siellä pois.
— Maksaako se mitä?
— Parisen markkaa.
Mutta Aarolla oli rahaa ainoastaan viisitoista penniä. Sininauhahattuinen ei antanut hänen juosta edelleen, eikä siitä olisi kuulunut olevankaan mitään hyötyä.
Voi kun Aaroa harmitti tuommoinen ryövärin mokoma. Ja kun kontissa olivat kaikki hänen alusvaatteensa ja kengätkin! Aarolle ei jäänyt ylle kuin yhdet toimikkaiset housut, paita, takki ja hattu. Mutta minkäpä sille teki…
Aaro läksi astuskelemaan tietä myöten, vieköönpä tie minne hyvänsä.
Oli jo heinä-aika. Miehet kyllä kävivät kaikkialla kaupaksi.
Suurempi talo sattui olemaan tien varressa ja Aaro otettiin siihen työhön. Talossa oli seppä ja Aaro niin maailmaa matkaavana miehenä katsottiin parhaiten sopivan sepän toveriksi.
Pari päivää oli Aaro työssä. Mutta kolmannen päivän aamuna sanoi hän olevansa kipeä. Ja kipeä hän olikin, oli ruumis niin veltto, että hänen oli mahdoton työhön ryhtyä.