Kuin hongan siemen pienonen on itu hengen ikuisen. Sen tuuli puhalluksellaan voi saada irti rungostaan.
Ei mikään ihmismahti vois
siementä siltä ryöstää pois.
Ei tuulikaan voi rajottaa
mihinkä siemen sinkoaa.
Maa peittää pienen siemenen
ken arvaa kätköpaikan sen?
Ja sirkka piennä sirkoaa,
ei ihmetyttäin maailmaa.
Se versoo hiljaa juurestaan,
niin harva tainta huomaakaan.
Vaan katso kasvun tulokset
sä suuret vuosisataiset!
Kas, suuri honka humajaa
ja hohajaa ja kumajaa
sijalla pienen siemenen,
mi kasvoi hiljaa versoen!
Käy käki siihen kukkumaan
ja lintu pesän laadintaan,
ja siemeniä miljoonin
se sirottelee tuulihin.
On pieni siemen hongalla, vaan siitä syntyy suuria. Ja kuni honka humuinen on voima hengen ikuisen.
Ihmisten elon-ihanteet.
Itäinen "taivon pojan" valtakunta on sillään seissut vuosin tuhansin, on seissut lailla laakson umpilammen ja ummehtunut leväsammalin.
On muuttumaton siellä yhteiskunta,
on muuttumaton side kastien,
ja polvet nousevaiset muuttumatta
elävät lailla polven entisen.