Vapau
Oi, vapaus, suuri ja ihana, sulla suuret on riemut ja suloisuudet! Vaan ken sinut oikein omistaa, sillä suuret on huolet ja velvollisuudet.
Hänen täytyvi sinua säilyttää
jalon sielun jaloilla pyrinnöillä
ja valvoa, ett' olis vapaus
koko kansalla, kaikilla yksilöillä.
Vain silloin yksilö vapaa on, kun vapaata kansa on kauttaaltansa. Mut kansa ei saavuta vapauttaan, jos maailma vailla on vapauttansa.
Totuus.
Totuus vaikka on ainovanha, aina se siltä on uusi — niinkuni uusia lehviä kukkii vanha aarnikuusi.
Aamulla varjosta kuusen latva
päivähän nousevi, nähkää!
Kas, toden huippukin mullasta mannun
ikuisuuteen tähtää!
Päivällä tämä sivu kuusesta loistaa,
tuon sivun lehvät varjoo.
Tosikin vain osan itsestänsä
silmälle nähdä tarjoo.
Illalla aurinko kuusesta latvan
viimeiseksi kultaa.
Huiput hohtavat muinaisuuden,
emmekä muista multaa.
Syksyn yössä aarnikuusi
pimeähän peittyy.
Totuus aina on olemassa,
vaikka se mielestä heittyy.