Koko kansan me tahdomme kohottaa
hyvän, oikean kukkuloille!
Sen mieli ja kieli kun vapaaks' saa,
Se suurena kuorona kohahtaa
sopusointujen soitelmoille!
Koko kansan me nostamme oikeuteen,
joka miehen naisen ja lapsen!
Me kutsumme hellään veljeyteen
ja vapauteen tasa-arvoiseen
joka nuoren ja harmaahapsen!
Tätä työtä me tyynenä toimimme,
joka tointamme harkiten tarkoin.
Mut muutakin vaativi sentään se:
sydän-intoa, tarmoa tahdolle,
kiven rouhua vahvoin harkoin.
Työ itse se tarmoa kasvattaa ja kansassa kasvun voimaa. Mut kerta kun työmme valmiiks saa, ei ole ken väärästä vaikertaa ja sorrosta veljeä soimaa.
Tulkaa ja katselkaa!
Oi, tulkaa käykää ja katselkaa mun maatani, vanhat ja nuoret! Kas, rannoilta järvien välkkyväin ylös kaartuvat uljaat vuoret!
Mäen rinteillä runsaina rehottaa
kotilehdot ja kuusikot taajat
ja taustalla lehtojen, vuorien
kovat korvet ja hongikot laajat.
Salon korvessa koppelo kotkottaa,
jänö, karhu ja hirvikin hyppii.
Joka paikassa juoksevat, siivekkäät
elinvoimia luonnosta nyppii.
Kotikansani vakaa ja järkkymätön,
syvämielinen, miettiväinen,
se tarmolla maatansa viljelee,
maa vaikkapa onkin jäinen.
Kevätkaskissa liekkejä leimuaa,
kotirannoilla laihoja loistaa,
hakalehdoissa karjojen kellot soi,
kodit piirtonsa lahdessa toistaa.