Hän oli ollut jo toimessaan vuosia ja saanut tottumusta ja vakaumusta ja työnsä tulokset antoivat hänelle uutta intoa ja elähdytystä.
Talonpoikaisena miehenä matkusteli hän kesäisin pitkin saloja, keskusteli isäntien kanssa, kyseli nuorison puuhia, harrastuksia, iloja ja huolia. Hän tahtoi tarkalleen tietää minkälaatuinen se maa oli, jota hänen oli viljeltävä, minkälaisia ne sydämmet, joihin hänen oli henkisen herätyksen siemeniä kylvettävä ja mitä ne kasvunvoimaa saadakseen kaipasivat. Veljenä hän heidän keskessään liikkui ja koetti valonhalua herättää.
Hän näki mitenkä hyviä ihmisiä kaikki siellä pohjaltaan olivat, mutta hyvän pohjan peittona hän näki niin paljon itsenäisyyden, avomielisyyden ja suoruuden puutetta. Hän näki, että niiden puutteesta olivat saaneet alkunsa kaikki ne moitittavat ominaisuudet, joita he omistivat.
Hänet tunsivat pian ystäväkseen ympäristöpitäjästen asukkaat, ystävänä he hänet vastaan ottivat ja mielihyvällä hänen vieraikseen tulivat. Ja kerran opiston työkauden alkajaisissa muistan hänen puhuneen seuraavaan tapaan:
— Teitä en toivota tänne tervetulleiksi arkuutta oppimaan enkä umppuunne sulkeutumaan, vaan avautumaan, näkemään ympäristöänne ja ymmärtämään itseänne ja muita. Ensiksikin toivoisin teidän oppivan tuntemaan itsenne aivan vapaiksi, mutta myöskin rakastamaan ympärillänne olevia, jolloin ette voi vapauttanne väärin käyttää. Opetuksieni suhteen tahtoisin teidän oppivan semmoista tarkkaavaisuutta, että arvostelette, onko oikea se henki, jossa opetukseni annan ja lausumaan myöskin peittelemättä ajatuksenne. Niin kun te seuraatte, niin silloin opetukset teissä parhaita hedelmiä kantavat. Oppikaa ystävällistä avonaisuutta! Puhdistakaa ajatuksenne, ettei teidän tarvitse niitä keneltäkään salata, tehkää tehtävänne niin, että voitte kaiken toimittaa vapaasti kaikkien nähden! Koettakaa heikkouksista vapautua, ja parhaiten voitte niistä vapautua, kun ne suoraan muille tunnustatte ja rakkauden voimalla yhdessätuumin eteenpäin pyritte. Minä puolestani en tahdo olla poikkeuksena, minulle voitte tehdä huomautuksia, milloin erehdyn, voitte arastelematta sanoa huolenne ja puutteenne ja yhdessä voimme etsiä apua.
Reipas, iloinen henki oli hänen opistossaan vallalla. Iloisina ja vapaasti tulivat oppilaat paikoilleen, mitään hienoja tapoja ja kohteliaisuuksia ei heiltä vaadittu. Vapaasti ja tapoihin kahlehtimatta he käyttäytyivät, ja pääpainoa kehotettiin heitä panemaan henkiseen kauneuteen. Semmoisia palveluksia heitä kehoitettiin toisilleen tekemään, josta toiselle oli todellista hyötyä tai edes iloa.
Käytännölliselle opetukselle antoi hän yhtä suuren arvon kuin henkisellekin. Hänen ihanteensa oli semmoinen, että jokaisen olisi saatava tilaisuus jakaa aikansa ruumiin ja hengen hoidon välillä, molempien terveyttä ja hyvinvointia kartuttaa. Siksi oli hänestä kansanopistonkin työ yksipuolista, jos siellä annettiin arvoa yksinomaan henkisyydelle. Silloin kun siellä olivat mielet herkimmillään, silloin oli suorastaan herätettävä harrastusta myöskin taloudellisen edistyksen vilkastuttamiseen.
Yksinkertaisuuteen elämäntavoissa hän kehoitti oppilaitaan. Hän näytti oppilailleen varmoilla laskuilla, mitenkä jokaiselle kansalaiselle riittää henkisiin harrastuksiin runsaasti puolet ajasta, jos jokainen asettaisi itsellensä yksinkertaiset elämänvaatimukset ja käyttäisi ruumiillisia voimiaankin työhön edes sen verran kuin se tarvitsee liikettä pysyäkseen täysin terveenä ja raittiina. Silloin saisivat paljon raikkaamman voiman ja tuoreuden henkisetkin harrastukset.
Opistossa oli keittokoulu, jossa pidettiin yksinkertaista yksinkertaisempi ruokajärjestys, sillä voitakaan ei annettu kuin välistä, silloin kuin ei ollut keittoa. Johtaja vaimonsa kanssa söi samassa pöydässä samoja ruokia. Kerran kun joku oppilaista ruokajärjestyksen puheena ollessa kysäsi mitenkä johtaja voi tulla toimeen semmoisella ruualla, vastasi johtaja:
— Kuinka minä voisin kehoittaa teitä tekemään sitä, jota en täytä itse? Ja olisiko minulla silloin toivoakaan, että te minua uskotte. Minä toivon, että teidän pitää saada varmaksi ohjelmanne ja että te opitte tahtomaan muiltakin sen täyttämistä.