Mä tiedän maan, se pohjolassa on, ei rikkautta löydy siellä, vaan raitis rohkeus on nuorison ja miehuutta ja miehuutta on Saimaan äyristöillä. — — — — —

Nuorukaiset törmäsivät suksilleen ja käänsivät niiden kärjet kotikyläänsä kohden.

— Huudetaan hurraata, äännähti Ellu.

Ja he huusivat. Kartano kajahteli, kun he huusivat kartanolla ja vielä suksillaankin, nuoruuden uhkuvin voimin eteenpäin kiitäen.

Nuori vanhus.

Hän, viidettäkymmentään kulkeva mies, on jo kauvan aikaa ollut mies pitäjäänsä pontevin. Kuntakokouksissa on hän kaikissa käynyt, vaikkakin on asunut kahden peninkulman päässä kirkolta, on kuntakokouksia johtanut ja toimella ja menestyksellä kunnan yhteisten asiain eduksi puuhannut.

Hänellä on kotonaan kunnollinen kirjasto, jonka nidoksia hän on jokaista perin pohjin aina uudestaan ja uudestaan tutkinut ja niistä jokaisella kerralla uutta ajattelemisen aihetta löytänyt. Kun hän jonkun tietävämmän seuraan pääsee, osaa hän aina niehittää keskustelun semmoisille aloille, joilla luulee jotakin uutta kuulevansa. Hän kyselee ja latelee, kiertelee ja kaartelee, antaa myöten ja väittää joskus vastaan, vaikka olisi yhtä mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, pakottaen toisen tuomaan ilmi sisimmätkin mielihauteensa. Ja usein on hän paljailla kysymyksilläänkin pannut ystävänsä ymmälle, kiertänyt kyselemään semmoisia kohtia, jotka eivät ole olleet toiselle itselleenkään selvillä. Siten on välistä saanut kokonaisia mielipiteitä muserretuksi, johtanut toisen ajattelemaan asiansa hämäriä ja häilyviä kohtia, jolloin on voinut ennen hartaasti ajamansa aate ruveta tuntumaan kokonaan lapsekkaalta.

Mutta kaiken sen on hän tehnyt ainoastaan oppiakseen.

Ja kun hän on pelloillaan työskennellyt tai niityillään liikkunut, on hän kiintynyt jokaista kukkaa, jokaista pienintäkin esinettä tarkastamaan ja kuunnellut jokaisen lintusen laulua. Siksi hän tuntee jokaisen kukkasen, jotka hänen tienoillaan kasvavat ja jokaisen linnun, jotka hänen metsissään laulavat. Ja missään ei hän tunne yksinäisyyden kaihoa.

Mutta kun tienoolle avattiin kansanopisto, täytyi hänen heti ensimmäisenä talvena sinne päästä.