— Heppulei!
Ja sivallus samalla.
— Elä tuota lyö!
— Ääh, mokomaakin ei tässä…
— No, ennätetäänhän sitä vähemmälläkin.
— Paremmin syö. Heppulei!
Niin sitä matkaa katkaistiin.
Tyynenä lehotti lehto ja näytti päivänpaahteessa aivan höyrähtelevän. Peltojen ja rannalla kasvavain koivujen ylitse välkkyi peilipintainen lahdelma.
— Tälle kylälle minä jään.
— Vai tälle…