— Hyvähän se on, kun on joku saman hengen elähyttämä Oton turviksi kylässä.
— Saman hengen…
Ja emäntä iski veitikkamaisesti silmää.
— Miten niin? kysäsin uteliaana.
— Sanohan muuta!
— No!
— Kunhan vaan ei…
Emäntä viputti pystyyn nostettua sormeaan salaperäisen näköisenä.
— Mutta voihan sitä olla paljon yksissä, jos siihen ei mitään niin salaperäistäkään liittyisi.
— Eipähän vaan!