Henrik pormestari siitä ensiksi toipui tolkulleen. Hän kääntyi Martti herran puoleen ja kysyi häneltä mitä asiasta oli ajateltava. Ja laki pappiin kääntyivät kaikkien muidenkin katseet, niinkuin ainoaan pelastavaan oljenkorteen.
Martti pappi katseli heitä kaikkia ja näki, että neuvoton epätoivo kuvastui heidän kasvoillaan. He omistivat kaikki kaupungissa omat talot ja useimmat peltoja ja niittyjäkin sen lähistöllä ja ajattelivat nähtävästi vain sitä, millä keinoin saisivat rauhassa asua talojaan ja viljellä peltojaan ja niittyjään.
— Laki, lausui Martti herra, suojelee jokaisen kansalaisen omaisuuden kaikkinaista väkivaltaa vastaan, ja mahdoton on siirtää paikoiltaan ainakaan niitä porvareita, joilla on täällä kiinteimistöä, tuottamatta tuhoa heidän omaisuudelleen. Teillä kaikilla läsnäolijoilla on tietääkseni omat talot, monilla muitakin tiluksia, ja ymmärtääkseni teille laki sentähden turvaa kotipaikka-oikeutenne.
— Ja meillä on omat tontit myös, yhteiset koko kylälle, huudahti Simo
Sonkki.
— Niin, tontit myös! huusivat kaikki yhteen suuhun.
— Siitä on meillä mustaa valkoisella, lisäsi Simo Sonkki.
Jotkut menivät kuiskuttamaan Henrik Pakilalle, eikö olisi paras mennä hakemaan nähtäväksi kuninkaan vakuutuskirja, joka puolenkymmentä vuotta sitten oli saatu kuninkaan herroilta. Henrik vanhus lähti ja toi juhlallisesti paperin Martti papin käteen, pyhästi varoen sen alareunassa riippuvaa kuninkaan omaa sinettiä.
Martti pappi otti sen ja tähysteli kauan koukeroisia, toisistaan erilleen piirreltyjä kirjaimia. Ja porvarit, jotka istuivat hänen rinnallaan, kallistuivat kaulat ojossa häneen päin, ja toiset kokoontuivat yhteen kihermään hänen eteensä. Kaikki odottivat jännityksellä, oliko kuninkaan kirjelmä, johon he olivat niin lujasti luottaneet, tosiaankin sellainen, että se saattoi pelastaa tällaisestakin oudosta pulmasta.
Vihdoin alkoi Martti pappi puhua katsoen paperiin. Niin harvakseen käänsi hän sen sisältöä, että porvareista näytti kuin hän kiskomalla kiskoisi siitä irti totiset todet.
— Niin, virkahteli lakipappi, tässä kuningas juhlallisesti vakuuttaa ottavansa uskolliset alamaisensa, pormestarin ja raadin ja kaikki Rauman asujamet kuninkaalliseen huomaansa ja suojaansa, eritoten suojataksensa, rauhoittaaksensa ja puolustaaksensa teitä, teidän vaimojanne, lapsianne, palvelusväkeänne, talojanne ja kaikkea mitä te omistatte irtainta ja kiinteää, kaikelta väkivallalta ja vääryydeltä ja oikeutetuissa asioissanne auttaaksensa teitä oikeuteenne. Sitten ilmoittaa hän suoneensa ja myöntäneensä ja tällä oikeuskirjalla vahvistavansa, että saatte edelleen Rauman kaupungissa asua ja omistaa kaupunkinne muuten samoilla oikeuksilla kuin tähänkin saakka, mutta entisiä kuninkaan tontteja, joilla asutte, saatte nauttia ikuisena omaisuutenanne, koska olette kuninkaan ja ruunun mielisuosioksi ja sopimuksen mukaan maksaneet tonteistanne yhteisesti kaksisataa unkarilaista kultarahaa, jonka summan kuningas on teille kuitannut omasta ja jälkeentulevain perillistensä puolesta ja kaikkien valtakunnan tulevain kuningasten ja hallitsijain puolesta.