— Niin, selvät ovat paperit, säesti Sukan Simo.
Ajatus itse oli hyvä muistakin, mutta Päsä-Heikin sanat sen melkein pilasivat.
— Parasta lie, tuumi Martti herra vihdoin, toisiaankin näyttää paperit herroille ja vedota niihin.
— Olen niistä maininnut jo itselleen kuninkaalle, tuumi Henrik vanhus alakuloisesti. — Hän sanoi, että oikeuskirja vapauttaa meidät ainoastaan tonttiveroista, jotka olemme kertamaksulla suorittaneet.
— Sepäs merkillistä! huudahti Martti pappi. Sittenhän sanat eivät yleensä merkitse mitään, eivät kuninkaan eivätkä muiden!
— No, mutta jos, lähti Sukan Simo kerrankin omin päin uikuttamaan pimeästä nurkastaan, -— jos kuningas sanoo nyt toiset sanat, ja jos kuninkaan herrat pakoittavat meidät muuttamaan…
— Niin kuningas itse vakuuttaa tässä kirjeessä suojelevansa teitä kaikkinaiselta väkivallalta ja vääryydeltä, keskeytti Martti pappi.
— Kuinka voi kuningas itse olla itseään kuningasta vastaan, itse itseään vastaan! uikutti Sukan Simo niin surkeasti, että toisten täytyi jälleen kesken kaiken purskahtaa nauruun.
Nauru kismitti niin Sukan Simoa, että hän melkein kiivaasti lisäsi:
— Ja minkä voimme esivallan miekkaa vastaan?