— Emme mekään! huusivat useat porvarit.
— Meillä on suurempikin oikeus olla paikoillamme, kun olemme kerran tonttimme omiksemme ostaneet, virkkoi Henrik vanhus.
Se vastaus näytti saavan Henrik laamanninkin hyväksymisen.
— Arvasin, että vastaatte siihen tapaan, lausui hän. Mietti sitten hetken, ennenkun jatkoi:
— Mutta on vielä toinenkin ehdotus. Sellainen, että ainoastaan muutamat parhaat porvarit molemmista kaupungeista muuttaisivat.
— Mitkä parhaat? kuului sorinaa porvarisjoukosta, ja kaikki vilkuivat naureskellen toisiinsa, ketkä heistä olivat parhaat.
— Tietysti varakkaimmat! vastasi Henrik laamanni.
Silloinkos alkoi sataa huutoja:
— Miksei mieluummin köyhimmät?
— Heillähän ei ole paljoa muutettavaa!