— Raumalaiset eivät ole aikoneet muuttaakaan.
— Kuinka ette aikoisi? Onhan kuningas käskenyt!
— Meistä kuningas tekee siinä väärin, ainakin raumalaisiin nähden, sanoi Henrik vakavasti.
— Sitä minä en ymmärrä, virkkoi Elina kummastellen.
— Eikä täällä näytä niin hääviä olevan.
— Ei vielä, mutta antaahan kaiken ehtiä kuntoon! Teillekin olisi tuossa niin hauska rinne aivan tupamme vieressä. Tuohon katulinjan viereen voisi laittaa tuvat, kamarit ja puodin, tuonne takapihalle saunan, navetan ja riihen. Kuinka iloinen olisin, jos tulisitte siihen naapuriksi!
— Olisitko! ilostui Henrik.
— Muuten ikävöin täällä, virkkoi Elina alakuloisesti.
— Tulisitko meille, jos tänne muuttaisimme? virkkoi Henrik leikkisään sävyyn.
— Oi, kyllä! Kävisin joka päivä.