— Etkö tulisi oikein olemaan?
— Mitenkäs minä olemaan toisten kotiin…
— Tulisit emännäksi!
Se sai Elinan hämilleen. Mutta pian hän siitä selvisi.
— Miksen tulisi, jos huolitaan!
— No, kättä päälle sitten! riemastui vakava nuorukainen reimaan kisaan. — Yksistään sen lupauksen tähden olen valmis tulemaan tänne vaikka karkaamalla, jollen muuten pääse.
Nauraen kättä lyötyään jäivät he siihen kotvaksi seisomaan käsi kädessä. Mutta siinä seistessä kävi nuori Henrik niin alakuloisen vakavaksi ja puhui hiljaa:
— Olen ajatellut sinua alinomaa, siitä pitäen kun näimme Turussa toisemme kolme vuotta sitten. Minua on vain vaivannut sen mustalaisakan ennustus.
— Sekö, että vesimatkan takaa löydät omasi?
— Niin, ja sinne jään.