— Auttavat! sanoi teini varmasti. Puusauvat auttavat porvariksi vaikka kolmen äyrin miehen.
Ja hän sai aapisen kaupaksi.
Siinä oli vieressä seissut muuan hämäläinen suurisäntä kuunnellen vähäväkisten uteluja.
— Se kirja taitaa viedä vaikka papiksi, virkkoi hänkin vihdoin ylpäkästi.
— Miksei papiksi pääsisi, kun lukea osaa, oli nokkela teini valmis selittämään.
Isäntä tarttui tanakasti aapiseen.
— Tämä se on varsinainen pappiskirja, selitti teini kaivaen pohjalta paksuimman.
Loppujen lopuksi isäntä otti kaikki kolme ja maksoi. Olihan hyvä tehdä pojasta pappi, kun kerran oli tilaisuus tarjolla…
Mutta tällöin Pietari Kovapään mieleen välähti riemuisa ajatus. Miksei hänkin voinut opetella lukemaan! Saihan hän aina iltahetken ja pyhät päästään kotosalla ollessaan, ja eiköhän isä Mathias ottaisi häntä vähän opastaakseen, kun kauniisti pyytäisi. Hän kaivoi esiin muutaman aurtuan kukkarostaan, jossa hänellä oli kovalla työllä ansaitsemansa ja säästämänsä rahat, ja osti kirjan vähän kuin salavihkaan.
Huomasi Heikka sen sittenkin, ja katsoi niin salaviisaasti häneen. Taisi tehdä pilkkaa mielessään, kun hänkin, toisen laivuri, aikoi tässä käydä kirjamieheksi… Itse pisti ikäänkuin mahtaillen kainaloonsa kaikista paksuimman kirjan, maksoi ja meni ruotsittarensa rinnalle. Sitäkö liekin siristellyt silmillään, kun hän vasta alkoi aapisesta…