— Sinne teltalle, vastasi Marketta umpikuljuisella äänellä.
— Puuskapäätä taisi mustalaisveri vetää puoleensa! leikitteli Henrik.
Marketta hätkähti. Mutta sitten katsoi hän nuhdellen veljeensä ja sanoi anovalla äänellä:
— Palaisit kiirehtimään. Isä taitaa odottaa.
— Tottapahan osaa yksinkin.
He kiirehtivät askeliaan. Laurens porvarin haahden kohdalla, sanoi Elina mitä sulimmat jäähyväiset, ja nuori Henrik riensi sisarensa kera isänsä haahdelle.
— Vihdoinkin! huusi isä vastaan. — Mihinkäs Pietari jäi?
— Kyllä kai hän pian tulee, riensi Marketta hieman epävarmalla äänellä puolustamaan.
— Mustalaisakka jäi hänelle viimeksi loihtimaan, naurahti nuori Henrik.
— Kaikkiakin! murisi vanhus. Olisi aikoja sitten oltu valmiit lähtemään.