Hilappa kaarsi juomaveikkojen pöytää niin loitoitse kuin pääsi. Hän meni Toron luo ja nykäisi Junua kyynäspäästä.
— Tässä on nyt!
Ja hän antoi ainoan omenansa.
Silloin Junu riisti pois päänsä äitinsä sylistä ja alkoi purra omenaa.
— Kas Eevaa, kun houkuttelee omenalla! leikitteli Päsämäen Heikki vetäen suupieltään mahtavaan hymyyn.
— En minä ole Eeva! vastasi Hilappa terhakasti.
— Mutta entisen Eevan metkut! väitti Heikki.
Sekös Hilappaa pisti. Sillä hän tiesi kyllä, ketä Eevaa tarkoitettiin. Hän kävi parhaallaan isä Mathiaan koulua, joka papinvirkansa ohella oli samalla kaupungin varakkaimpain porvarien lasten koulumestari. Agricolan "Abckirian" lisäksi oli hän oppilailleen kertonut hengellisiä tarinoitakin, ja häneltä oli Hilappa kuullut myös kielletyn puun hedelmästä. Ja Hilappa oli Päsä-Heikille hyvin vihainen, sillä eihän hänen omenansa ollut kielletyn puun hedelmä, hän vain maksoi velkansa.
Onneksi muisti hän samassa puujalat, jotka omenalla oli maksettava, ja
Heikin ilkeästä virnailusta päästäkseen kuiskasi hän Junulle:
— Ne putosivat virtaan.