tihunnit ja uhrit ryäväät. yksin ropoja tuhat lyövät.
Hän pani pois kirjan, loi siihen vielä katseen pöydälle ja nyökäytti hyväksyvästi päätänsä. Sitten virkkoi hän vilkastuneena:
— Merkillinen työtarmo sillä miehellä vain on, ihmeellisesti kestää hän uranuurtavassa työssään kaikkien vaikeuksien ja taloudellisen ahdingon keskellä!
— Ai, muisti Henrik vanhus, hänhän pyysi sanomaan terveisiä, että kenties uuden testamentin mukana saatte vielä messu- ja käsikirjatkin!
— Niinkö! ilostui isä Mathias. Vai aikoo hän nekin painattaa! No, sittenhän ne vasta voivat levitä jokaisen papin käteen. Ja hän ne kyllä pystyy painattamaan, vaikkei olisi rahaa riksiäkään.
Hän otti ohutluisiin käsiinsä pöydältä paksun, noin korttelin korkuisen ja vähän kapeamman kirjan, joka oli sidottu lujiin nahkakansiin. Kirjan alkupuoli oli painettu, mutta loppuun oli sidottu puolentoista sataa käsinkirjoitettua lehteä. Painetut lehdet päästi hän peukalonsa alitse selautumaan etukantta vasten, mutta pidätti kiinni heti ensimäisestä käsinkirjoitetusta lehdestä.
— Tässä ne kyllä ovat jo suomeksi, messut ja muut ristikunnan menot. Tässä alussa ne ovat painettuina ruotsiksi, mestari Olavin käsilaskosta. Sidotin loppuun puhdasta paperia ja aioin niihin kirjoittaa nuotit näihin ruotsalaisiin messuihin ja virsiin. Mutta sitten tulin tuumineeksi, etteiköhän niitä voisi laittaa suomeksi. Aloin suomentaa ja sommitella pitkinä iltoina ja milloin suinkin aikaa sain, ja siinä ne nyt ovat osapuilleen kaikki. Ovat niitä siitä jotkut muutkin sielunpaimenet jäljennelleet, tai ovat saaneet konseptejani, kirjoitettuaan ne ensin tähän puhtaaksi.
Henrik vanhus nousi ja tähysteli ihailevin silmin soreasti piirrettyjä, hieman aaltoilevia rivejä ja kuvitettuja alkukirjaimia. Hänen ihailustaan innostui isä Mathias kehaisemaan:
— On niitä siitä jäljennöksinä viety itse kuninkaan kaupunkiinkin!
— Kuninkaalleko? kysäisi Henrik ihmeissään.