— Muuten on mielestäni turkulaisille annettava, että jyrisee…
— Nyrkkiä! säesti Juntti.
— Että oppivat heittelemään suopunkejaan kaulaamme!
— Hirteen heidät! säesti Juntti, sillä hän piti näin kovasta puheesta.
Enimmät porvareista näyttivät käyvän tyytymättömiksi tähän reuhaamiseen. Joku virkahti:
—Suunsoittajatkohan nuo ovat lujimmat toden tullessa…
— Hyvät kylänmiehet! puuttui Henrik uudestaan puheeseen. Ei tässä taida suukopu paljon auttaa, enemmän meidän kuin turkulaistenkaan. He ovat kääntyneet kuninkaihin, ja ainoastaan kuningas voi sellaisia määräyksiä antaa. Mitä arvelette? Eikö meidän olisi käytävä puhumassa puolestamme, ettemme halua muuttaa —?
— Ja niistä kahdestasadasta unkarinkultaisesta! virkkoi Simo Sonkki.
— Ja ainakin muistuttamassa kuningasta meille antamastaan oikeuskirjasta, jos hän sen olisi ehtinyt unhottaa. Asia on toistaiseksi sillä kannalla, etten tiedä, mitä muutakaan voisimme tehdä puolestamme.
— Oikein! kuului vakavia ääniä. Ja kuninkaan antamaa oikeuskirjaa näyttivät kaikki voitonriemuisesti ajattelevan.