Paripäiväisen matkan jälkeen saavuttuaan kuninkaan kaupunkiin lähtivät he pyytämään Martti herraa tulkikseen kuninkaan luo. Martti herra, joka hänkin aikoinaan oli Turun koulusta vaadittu kirjuripojaksi kuninkaan tilikamariin, mutta sitte päässyt papiksi Tukholman suomalaiseen seurakuntaan, oli raumalaisten vakinainen tulkki milloin he kuninkaissa kävivät.
Ilomielin otti hän vastaan kotikaupungin porvarit vaatimattomassa poikamiehen asunnossaan. Hän oli kernas lähtemään heti mukaan ja alkoi pukeutua mustaan pappispukuunsa. Laittaessaan leveää, valkoista sepelikaulusta kaulaansa tuumi hän:
Kylläpä tuota onkin täällä saanut tottua tulkin virkaan. Tänne on asettunut melko lailla suomalaista rahvasta, ja milloin he joutuvat viranomaisten kanssa tekemisiin, niin minut aina tulkikseen kutsuvat, niin raati kuin vouditkin. Aivan olen siten joutunut yhtä paljon lainlukijaksi kuin evankeliumin julistajaksi.
— Monta kertaa tuomarit ja voudit tarvitsevat tulkin siellä supisuomalaisilla kotiseuduillakin.
— Niin, tosiaan! Meillehän sinne pistetään tuomareita, joiden kielentaitamattomuuden tähden on pakko hoidattaa virkansa lainlukijoilla. Ja suomalaistenkin tuomarien on usein vaikea langettaa tuomiota suomalaisten asioissa, kun lait ovat ruotsinkieliset. Aivan sattuman varaan jää, miten he milloinkin sattuvat kansanmiehelle lakia tulkitsemaan ja hänen asioihinsa sovelluttamaan.
— Isä Mathiashan kertoi teidän kääntävän lakeja suomeksi, virkkoi
Henrik.
— Niin, täällä milloin kuninkaan, milloin voutien ja raadin tulkkina ollessani olen kiintynyt asiaa ajattelemaan, ja mitäs muuta kuin rupesin puhdetöinäni suomentelemaan.
Hän meni nurkassa olevalle arkulle ja kaivoi sieltä paksuhkon paperipinkan.
— Tässä minulla on jo Kristoffer kuninkaan maanlaki valmiina, virkkoi hän, ja leveähkö, jäntevä leuka nytkähti tyytyväisestä itsetunnosta. — Maunu liehakon kaupunginlakia en ole vielä ehtinyt saada valmiiksi, lisäsi hän.
— Luepas siitä, miltä se kuuluu!