— Sitten voudin luo!
Siihen ainakin kyytimiehen täytyi suostua, ja niin jatkettiin matkaa hiljan verkkaan Köyliönsaarta kohden.
Taisi herraa sentään hieman arasteluttaa, koska alkoi Pietarilta kysellä, mikä tämä vouti oli miehiään. Pietari kertoi mitä oli kuullut. Kertoi, että vouti Matz van Klewen oli kaikkein pahimpia kansansortajia ja riistäjiä. Se osteli ja keinotteli verotiloja talonpojilta ja liitti ne verottomiin tiluksiinsa, niin että verotalonpojat saivat yhä raskaampia veroja maksaa. Laamanni Jönssi Kurjen palvelijat saivat ympärinsä liikuskellessaan mässätä taloissa mielinmäärin. Olueenkaan eivät he tyytyneet vähempään kuin kokonaisiin tynnyreihin. Juovuspäissään he raiskasivat talonpoikien vaimoja ja tyttäriä. Ja jos voudille valitettiin, ajoi hän valittajat tiehensä. Lahjoja hän otti keneltä vain sai, ja lahjojat saivat tehdä mitä ikinä tahtoivat. Kerran antoi hän miesmurhankin painua lankaisiin, otettuaan murhamieheltä lahjaksi kaksi härkää ja kuusi leiviskää voita, muka kuninkaan nimessä, vaikka pimitti ne itselleen. Kuninkaallekaan ei häntä vastaan uskallettu valittaa, kun valittajat vain joutuivat hänen vihoihinsa ja kenties kaakinpuuhun.
Kuullessaan tämän myhäili mustalainen partaansa ja kaivoi vanhasta arkkupahasesta jo tiellä valmiiksi muutamia unkarinkultasia.
Kartanoon päästyä ehätti hän voudin puheille kyytimiehen sitoessa kiinni hevosiaan. Kyytimies meni jouduttuaan jälestä, ja he viipyivät kotvan sisällä. Kun he vihdoin palasivat, tuli Matz vouti avopäin portaille mukana ja kumarteli kohteliaasti jäähyväisiksi.
— Ainakin Euraan asti on sinun kyydittävä, jos herrasväki Raumalle poikkeaa. Ja hidastelematta! huusi vouti kyytimiehelle vielä jälkeen.
Mahtoi hän sentään hieman ällistyä nähdessään ryysyvankkurit portilla.
Ainakin hän seisoi kotvan portailla katsellen matkalaisten jälkeen.
Tästä lähin jatkui matka kohtalaisen hyvää vauhtia. Eurassa vaihdettiin vielä kerran hevoset ja illansuussa lähestyttiin Rauman rantoja.
Kuta lähemmäksi kotikylää tultiin, sitä kovemmin alkoi Pietari Kovapäätä arveluttaa tässä seurassa meneminen tuttujen näkyviin. Ja jos vieraat miten elämöisivät ja räiskäisivät kylässä, lankeaisi siitä tavallaan syy hänenkin niskoilleen.
Uotilan kylää lähetessä, kun Rauman kirkon risti tuli näkyviin, kääntyi vanhempi mustalainen Pietarin puoleen: