Heidän siinä neuvottomina tuumiessaan kuulivat he ryskettä sakariston ovelta pohjoisen pitkän sivun itäpäästä. Nähtävästi oli saalis ollut liian pieni, koska aikoivat murtautua sakaristoon saadakseen lisää.
He riensivät sinne. Mutta heidän lähetessään lakkasi ryske ja rosvot livistivät pakoon tapulin ohi metsään, joka oli kirkosta itään.
— Niitä oli kolme, virkkoi muuan miehistä
— Kaksi minä vain näin, sanoi palovartia.
— Kolme oli!
— Kaksi!
— Oli mitä oli. Jälkeen! huusi seppämestari.
Se ratkaisi joutavan riidan. Miehet lähtivät otaltamaan metsään rosvojen jälkeen. Nämä olivat päässeet hyvän matkaa edelle, mutta ajajat kuulivat kyllä jalkojen töminästä ja risujen rasahtelusta missä he menivät. Metsään päästyään kaarsivat he vasempaan maantielle päin.
— Oikaistaan me maantielle suorempaan, kuiskasi Seppälän ukko. — Mutta hissukseen!
He alkoivat varovasti hiipiä ja joutuivat pian lähelle mustalaisten telttaa, samojen kiertolaisten, jotka illansuussa olivat melkein koko kylän nuorison houkutelleet ympärilleen tanssillaan ja metkuillaan. He joutuivat parahiksi kuulemaan, miten rosvot kierroksensa tehtyään pujahtivat telttaan. —