Pietari oli teltan nurkassa kuiskuttelemassa Mirjan kanssa, kun kuuli parin miehen hiipivän sisään. Hän oli hiljaa, toivoen, etteivät he häntä huomaisikaan, mutta samalla varuillaan, etteivät he äkkiarvaamatta pääsisi hänen kimppuunsa. Miehet vetäytyivät heti pitkäkseen eivätkä enää liikahtaneetkaan, ja Pietari vartoi vain hetkeä hiipiäkseen tiehensä.
Mutta samassa kuuli hän useain askelten lähestyvän ja pysähtyvän teltan ympärille. Sitten kuuli hän temmattavan oviverhot auki ja syöksyttävän sisään.
— Ketkä tulevat häiritsemään nukkuvia keskellä yötä! huusi vanha mustalainen huonolla ruotsinkielellään, ja molemmat karkasivat pystyyn.
Heitä vastaan riensivät monet askeleet ja syntyi käsikähmä pimeässä teltassa.
Pietari nousi nurkastaan ja aikoi pujahtaa tiehensä.
— Yksi karkaa! huudettiin, ja häneen käytiin käsiksi häneenkin. Hän rynnisteli ja hosui ympärilleen, mutta niitä, jotka hänen kimppuunsa kävivät, oli kaksi, eikä hän päässyt irti.
Siinä otellessaan kuuli hän vanhan mustalaisen huutavan jotakin oudolla kielellään ja mustalaisakan rientävän hänen luokseen. Kuului kilinää.
— Se antaa akalle rahat! huusi joku niistä, jotka vanhaa mustalaista pitelivät.
Nähtävästi oli rahoja pudonnut maahankin, koska akka kyyristyi sieltä jotakin keräilemään.
Toisilla neljällä miehellä oli täysi tosi kahden mustalaisen kimpussa. Pietarin ahdistajista täytyi sentähden toisen rientää ottamaan akalta rahoja.