— Nukuitko?
Mirja ei vastannut.
— Olivatko miehet teltassa koko iltayön?
Mirja vaikeni uhmaten.
Matz vouti katseli häntä kotvan ja soitti sitten.
— Vie heidät kätköön, sanoi hän kylänlapselle. Ja sitten saat mennä kutsumaan pormestareita ja raatimiehiä raastuvan istuntoon, joka alkaa huomisaamuna kuuden aikaan.
Vouti nousi ja meni kaidan torin yli Sonni-Toron ravintolaan, tilasi perähuoneeseen aterian ja söi. Syötyään käski hän Toron tuoda kaiken viinin mitä hänellä oli. Paljon sitä ei ollut, eikä se ollut hyvääkään, mutta olihan sekin parempi kuin ei mitään.
Sitten kutsutti hän kylänlapsen ja käski hänen tuoda luokseen Mirjan, jota hän tahtoi vielä kuulustella. Mirja tuotiin tyrmästä ja vietiin perähuoneeseen. Ja Päsä-Heikki ja Jussoilan Juntti ja Simo Sukka ja kaikki muut, jotka sinä iltana istuivat Sonni-Toron kapakan väentuvassa, olivat suuresti ihmettelevinään miksi vouti kuulusteli tyttöä koko illan, eikä näyttänyt rosvoista välittävän vähääkään.
Iltasoiton aikaan Mirja sentään vietiin yöksi tyrmään äitinsä luo.
Aamulla kuuden aikaan kokoontui raati. Kun raatihuoneen kello kilisi kolmannen kerran, istuutuivat molemmat pormestarit ja viisi raatimiestä voudin kera pöydän ääreen. Yksi raatimiehistä, nimittäin Uolevi Kukko, oli poissa, ja ensi töikseen tuomitsi raati hänet kolmen markan sakkoon. Hän tosin saapui heti sen jälkeen, mutta sai sievoisen sakkonsa pitää siltä hyvänään.