Sitten alkoi varsinainen istunto, jossa vouti johti puhetta. Syyllisiä kuulusteltiin yksitellen ja pidettiin ristikuulusteluja. Molempien mustalaisten asia oli selvä, tuomio heihin nähden oli langettava. Vouti olisi tosin tahtonut, että he menettäisivät ainoastaan selkänahkansa ja molemmat korvansa, koskei varastettu rahasumma noussut täyteen markkaan. Mutta lainpykälä, että puolenmarkankin kirkonvarkaudesta oli tuomittava riippumaan, oli niin selvä, etteivät voudin lieventelyt auttaneet.
Mustalaisakka oli ollut varkaiden kanssa yksistäneuvoin varastettuja rahoja kätkemässä, ja kaupunginlain "VarkaudhenMenon" toisen pykälän mukaan oli hänenkin täysvarkaana menetettävä henkensä ja hyvyytensä. Tytön sitä vastoin ei voitu näyttää varkaudesta tienneenkään, ja saman pykälän mukaan oli hänet vapautettava kaikesta vastuusta.
Pietarin asia oli pulmallisempi. Syyllisyyden varjon hänen ylleen langetti kolme eri seikkaa: 1) hän oli aina Turusta asti vaeltanut rosvoparven vankkureilla; 2) muutamat kiinniottajista luulivat nähneensä, että varkaita kirkon luona oli kolme, ja 3) hänet oli tavattu teltasta varkaiden parista. Näistä seikoista hän itse kielsi ainoastaan toisen.
Ensi kohdan osasi Pietari tyydyttävästi selittää. Mustalaiset olivat tahtoneet hänet oppaakseen, ja hän oli silloin mielellään lähtenyt heidän kyydissään kotiinpäin, kun kerran päihdyksissään oli tullut jääneeksi pois isäntänsä laivasta. Toiseen kohtaan nähden ei kukaan todistajista voinut ottaa aivan varmasti valalleen, että varkaita oli nähty kolme kirkon luona; useimmat todistajista arvelivat päinvastoin nähneensä vain kaksi. Kolmas kohta oli vaikein sentähden, ettei Pietari tahtonut millään tuumin ilmaista syytä, miksi oli ollut mustalaisten teltassa.
Voudin turhaan kyseltyä, virkkoi vihdoin Henrik pormestari:
— Minulle on kerrottu, että juuri tuo samainen nainen houkutteli sinut jäämään Turkuun. Kenties sinua ujostuttaa sanoa, että menit telttaan hänen tähtensä?
Pietari punastui korviaan myöten. Mutta karahti punaiseksi toinenkin, nimittäin Matz vouti. Syynä siihen oli, että koko raati oli salamyhkäisesti myhäillen kääntänyt silmänsä häneen. Oli näet jo ehtinyt tulla koko kylässä tunnetuksi eilisiltainen pitkä kuulustelu Sonni-Toron kapakan perähuoneessa.
Matz koetti peittää punastuksensa näyttämällä ylen suuttuneelta siitä, että sekaannuttiin tekemään näin arvottomia ja turhia kysymyksiä.
— Oliko se syynä? uudisti pormestari kysymyksensä.
— Hän kutsui minut! puuskahti Pietari, mutta kiirehti heti tytön kunnian pelastukseksi selittämään: — Minä aion naida hänet, ja me juttelimme siitä.