Pietarin mieli herahti niin lämpimäksi, vaikka siinä muuten pyrkikin vilustamaan. Oli toki yksi, joka oli hänelle ystävällinen. Mutta hän murahti:
— Koetahan! Silloin pääset pian itse tähän.
— Mitäs minä siitä!
— Et saa tehdä hullutuksia minun tähteni!
— Eivät ne uskalla panna minua rauta kaulaan. Eikähän kukaan näekään.
— Mene kirkkoon!
— En mene, ennenkun päästän sinut. Mistä se aukenee?
Hän meni tähystelemään rautavannetta, mutta ei päässyt oikein selville, mistä se oli avattava. Pietari ei malttanut olla häntä auttamatta.
— Ruuvista sieltä juuresta.
Hilappa kiersi ruuvin auki ja aikoi tarttua päästämään rautaa pois.