Iltaa istuessa Hilappa katseli ihmeissään vilkasta, puheliasta Nousia Venäläistä ja hänen hallavan ruskeaa liuhupartaansa. Ei malttanut siinä olla ihmettelemättä:
— Kuinka kummaa, että venäjänkieltä suomalainenkin niin hyvin ymmärtää!
— Ei olla venäläisiä, karjalaisia ollaan.
— Mutta eikös teillä ole venään usko, venään valta? puuttui Pietari puheeseen.
— Ka, usko lie, Moskovan Iivana lie tsaari. Mutta oli aika, jolloin
Karjalan rahvahalla oli omat ruhtinaat.
Suurin silmin kuunteli Hilappa näitä outoja asioita. Ja Nousia
Venäläinen kertoi karjalaisten suuren sukutarinan.
— Vapaa oli ennen Karjalan rahvas, heillä oli kaksi suurta valtaa ja omat ruhtinaat, rahaisa oli rahvas, ylen äijä kirjokultia ja hopeita. Kaksi oli karjalaista valtaa, Perman valta ja Vienan, ja koko Pohjan perät olivat heidän ruhtinaidensa vallan alla. Tuhannen vuotta sitten ulottui Vienan ruhtinaiden valta aina Ruijan rannoille ja tänne yltympäri Kainuhun meren. Kaikkialla täällä virtojen suilla kauppaa käytiin, kaikkialla lappalaisilta veroa kannettiin aina Hanhikiveä myöten Pyhäjärven suulla. Ja vielä sittenkin, kun Moskovan ruhtinas alkoi kaikkia muita ruhtinaita vastaan sotia käydä ja vähitellen pani allensa Perman ja Vienan ruhtinaatkin, vielä sittenkin täällä seitsemän kymen Karjalassa kainulaiset, Vienan siirtolaiset vapaina kauppoja kävivät ja veroittivat lappalaisiaan. Mutta lopulta alkoivat Nevajärven permalaiset venäläisten voittajainsa lipun alla tännekin sotiretkiä tehdä, toisaalta ajautuivat Hämeen ja Ruotsin pirkkalaiset pitkin Kainuhun meren rantoja aina Pohjan perille, tulivatpa norjalaisetkin suksillaan yli tunturien. Sadat vuodet täällä verisiä sotia käytiin, mutta sortuivat vihdoin tyyten Perman ja Vienan vallat, allekynsin jäivät karjalaiset täällä Kainuhun meren rannoillakin, ja pirkkalaiset täällä nyt ylintä isännyyttä pitävät. Mutta karjalaisten muinaisesta suuruudesta kertovat kirjokullat ja hopeat, summattomat aarteet, joita vielä maasta löydetään Nevajärven ja Vienanmeren rannoilta ja pilkkahinnasta Moskovan pajareille myydään. Iivana julma siellä isännöi pajareineen, täällä Kyösti kuningas pirkkalaisineen. Kahden eri valtikan alla elää nyt Karjalan kuulu heimo.
— Mutta rauha on jo kauan vallinnut täällä seitsemän kymen riitamaillakin, virkkoi Pietari.
— Rauha on vallinnut pitkän miesiän. Mutta riidoin ovat, sanotaan,
Ruotsin kuningas ja Moskovan tsaari. Annahan sodan syttyä, niin vielä
Vienan ja Nevajärven karjalaiset tänne samoavat tapparat tanassa ja
omaksensa taasen ottavat seitsemän kymen Karjalan.
Sen tunsivat raumalaiset nuoret melkein uhkaukseksi itseäänkin vastaan, ja siihen se pakina päättyi. Käytiin yölevolle.