— Minä tahdon heti täältä pois! puuskahti Hilappa akalle.
— Hätäkös sinun täällä on, höpäkkö! Hyvin Olavi tyttösensä pitää.
Viinein juottaa, syöttää nisuleivin ja poronjuustoin. Saatpas nähdä!
Tai saat kuullakin. Tulkaas tänne, tytöt! virkkoi akka avaten oven
viereiseen huoneeseen.
Sieltä tölmähti ovelle parvi uteliaita, nauravia tytön virnakkeita.
— Tämä tässä pois tahtoo. Mutta sanokaapas, eikö teillä ole täällä hyvä? kysyi akka.
Enimmät tytöistä nauroivat vain. Mutta oli Hilappa heidän takaansa näkevittään surullisia ja sääliviäkin kasvoja.
— Hyvä täällä on, kehui akka. Saat heti koreat vaatteet. Pitäkää häntä silmällä, tytöt, niin menen noutamaan.
Akka meni, ja tytöt tulivat joukolla kyselemään ja utelemaan. Vihaisesti kääntyi Hilappa heihin selin ja riensi ikkunasta tuijottamaan.
Siinä tuijotellessaan ja toisten udellessa havaitsi hän merenselältä purjeen pilkahtavan näkyviin. Se läheni, läheni lähenemistään. Jo oli Hilappa tuntevinaan tulijan Pietariksi.
— Mitä tähystät? riensivät tytöt utelemaan nähdessään hänen teroitetun katseensa.
— En mitään! vastasi Hilappa ja kääntyi pois ollen välinpitämätön olevinaan. Mutta salavihkaan vilkaisi hän purtta silloin tällöin. Nyt juuri läheni se pursilaituria. Ykskaks tölmähti Hilappa pihalle.