— Onpa ollutkin aikoinaan, myönsi Mikael. — Mutta aarteiden kokoaminen on hänelle tullut kaikeksi kaikessa vanhoilla päivillään. Ja kuninkaan esimerkkiä seuraavat muut herrat päästä hännän tutkaimeen. Tuskin on tässä maassa aatelisherrojen riistäminen mennyt koskaan niin yli äyräidensä kuin nykyään. Kuta etevämmät he ovat, kuta korkeammalle ovat kohonneet, sitä hillittömämmin ja ovelammin he kiskovat. Etunenässä käyvät Flemingit, Hornit, Kurjet ja Boijet, jälestä tulevat kaikki muut mitättömintä villiaatelia myöten. Kipeästi tuntee sen susilauman kynnet niin kansa kuin kirkkokin. Monta kertaa sitä ajatellessa mieli niin katkeroituu, että…
Hän katkaisi äkkiä ja tuijotti kotvan kaameasti lattiaan. Sitten virkkoi hän haudansynkällä äänellä:
— Saatan väliin niin hyvin käsittää isä vainajani epätoivonteon.
Kaamein mielin tuijottivat toisetkin eteensä. He tunsivat kaikki Mikael maisterin isän, Olavi Laurinpojan kolkon tarinan. Hän, talonisäntä Pernajan Tuurinkylästä, oli pikapäissään lyönyt erään aatelismiehen, Frille Matinpojan, kuoliaaksi. Ja sai tietysti tuomionsa. Orvoksi jääneen Mikaelin lahjat oli Viipurin koulun rehtori Johannes Erasmuksenpoika huomannut ja ottanut hänet kasvatikseen. —
Mikael maisteri kohautti rintaansa ikäänkuin pudistaakseen pois raskaat mietteet ja muistot. Meni sitten pöydän luo ja otti sieltä paksun kirjan. Juhlallisen hitaalla liikkeellä ojensi hän sen isä Mathiaalle.
— "Se Wsi Testamenti", luki isä Mathias värähtävin äänin.
Ja iloisesta liikutuksesta vapisevin käsin alkoi hän käännellä paksuja lehtiä.
— Se on siis jo valmis! Vihdoinkin! sanoi hän hartaasti.
— Niin, vihdoinkin! toisti Mikael. — Oikeastaan siitä on kiitettävä Amund Lauritsanpoikaa, kirjanpainajaani. Sillä paljoa ei minulla ole ollut hänelle rahaa lähettää. Erik Fleming on kyllä luvannut painatusta rahoilla avustaa, mutta lupauksiin se on jäänyt. Velkaa siitä on paljon Amundille. Ja kaupaksi eivät tahdo käydä pienemmätkään kirjat. Miten sitten mennee tämä. Työlästä tämä työ ja taistelu on.
— Kovaa on saanut kokea itse Lutheruskin, kovaa myös mestari Olavi, huomautti isä Mathias hellävaroen.