Ovikello soi.
— Sieltäpä tuo taitaa jo tulla miehenikin, sanoi puhelias emäntä.
Hän meni avaamaan.
— Täällä on herra Haukka odottamassa, kuului hän sanovan eteisessä.
Tehtailija Luhtanen astui sisään. Kookas mies, sotilas kiireestä kantapäähän siviilipuvussaankin.
— Jaha, terve tuloa!
Hän pudisti lujasti Haukan kättä.
— Minä olen täällä jo vähin kertonutkin, selosti emäntä. —
Kotitarkastuksesta ja tyttöhuitukastamme…
Luhtanen katsoi kummastellen ensin vaimoonsa, sitten minuun.
— Herra Haukka on ollut utelias kuulemaan tyttärestämme… hänen käsitöistään, laversi vaimo, kiepahtaen käsitöihin, kun huomasi miehensä yhä enemmän kummastuvan.