— Menisit, äännähti aviomies. — Etkö ole laittanut vieraalle kahviakaan?
— Eipä tässä ole vielä ehtinyt, virkahti vaimo ja pujahti tiehensä.
Luhtanen loi Haukkaan vakavan, kysyvän katseen. Haukka puolestaan odotti varuillaan. Mahtoiko isä olla yhtä sokea kuin äitikin.
— En tiedä, mitä kaikkea vaimoni on kertonut, aloitti Luhtanen. — Mutta tahdon sanoa suoraan… vaimoni ei siitä aavista mitään… että tyttäreni varmaankin tietäisi asian parhaiten, jos hänet löytäisi käsiinsä…
— Eikö hän sitten ole kotona? kysyi Haukka.
— Ei.
— Milloin hän livisti uudestaan? Vaimonne on näet jo kertonut minulle…
— Hän on ollut tietymättömissä aseryöstöstä lähtien.
— Hänet siis ryöstettiin aseiden mukana…?
— Tavallaan. Mutta oikeastaan punaisten punaisimmat ovat jo aikoja sitten hänet temmanneet rajattomasti valtaansa.