— He… kaartilaiset! Onko tämä aseryöstökin heidän tekojaan?
— Epäilemättä.
— He ryöstivät siis… omat aseensa!
— Tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen, virkkoi Luhtanen hymyillen.. Kaarti ei ole aivan eheä nykyään, vaan sen keskuudessa on tapahtunut melkoisia mullistuksia ja seulomisia.
— Erottamisia?
— Se selitettiin hajoitetuksi koko kaarti ja muodostettavaksi uudelleen. Jäseniksi oli otettava ainoastaan vanhempia, kauemmin koeteltuja ja puolueyhdistysten keskuudestaan hyväksymiä puoluetovereita. Paljon karsiutui siten pois. Ja punaisimpia, hurjimpia lähti itsestäänkin sakilaistoveriensa mukaan. He eivät näet olleet tyytyväiset siihen temmellykseen, mitä on harjoitettu, oli ryhdyttävä vielä hurjempiin. "Kaikki on muutettava", on heidän tunnuslauseensa. He ovat hommanneet eräänlaista salaliittoa. Ja tämä aseryöstö on varmaan sen ensimmäisiä tekoja.
— Ei siis varsinaisten punakaartilaisten?
— Ei luulisi, sillä ovathan aseet juuri heidän hallussaan. Mutta toisaalta ainoastaan kaartilaiset, vieläpä harvat heistäkin, tiesivät näiden aseiden saapumisesta…
— Eivätkö ne sitten olleet samoja, jotka kaikki ovat nähneet?
— Eivät. Lainakiväärit luovutettiin aluekomitealle takaisin. Venäjällä on mies ostelemassa uusia. Saapui ensimmäinen lähetys, kolmekymmentä kivääriä. Ne saapuivat visusti salassa. Niistä tiesivät ainoastaan muutamat, jotka olivat laatikkoa asemalta noutamassa. He kenties ovat kertoneet tovereilleen, mutta käsittämätöntä on, kuinka tieto levisi ulkopuolellekin. Anarkistien salaliitto näyttää yhä ulottuvan kaartin piiriin. Kuinkahan laajalle yleensä ulottuneekin…