— Mihin taisteluun?
— Teitä vastaan.
— Mitä tarkoitatte?
— Mainitsitte, että tyttärenne tiesi, että kutsuitte minut.
— Niin. Entä sitten?
— Ainoastaan vaimonne ja tyttärenne?
— Niin. Ei kukaan muu.
— Tyttärenne, en luule, että se teitä kovin suuresti hämmästyttää, on ilmoittanut sen salaliittolaisille.
— Kuinka? puuskahti Luhtanen. — Niin, minulla ei ole syytä hämmästyä mistään, hän alistui sitten.
Haukka kertoi, kuinka kirje oli avattu postissa ja kuinka häntä vaanittiin. Luhtanen istui vaiti. Mutta hänen silmänsä tuikkivat.