— Hyvä! Hyvä! kuului muutamista suista, kuitenkin hiljaa ja kysyvästi.

— Ja sen tiedän myös, puhui uskalikko edelleen ukkosen äänellä, — tiedän varmasti, niin totta kuin tässä seison, että tässä talossa ei tehdä väkivaltaa kenellekään, eikä täältä viedä ketään lain tuomiotta vankilaan.

Vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.

— Toverit! Kukaan ei saa häneen koskea pikkusormellaankaan, niin kauan kuin hän on tässä talossa…

Jalon puhujan viimeinen lause oli Haukan mielestä niin kaksimielinen, että hän huudahti tulisella siveellisellä suuttumuksella:

— Saakos muualla!

— Sitä en ole sanonut, vastasi puhuja tuolilta tuimasti.

Miesjoukosta kuului uuden melun alkutahteja.

— Vaiti, toverit! huusi puhuja. — Avatkaa tie hänelle! Ja te, mikä lienettekin miehiänne, katsonette itsekin parhaaksi poistua!

— Kuka takaa, että saan koskemattomana poistua talosta? Haukka kysyi tuikeasti.