Lähdin mielelläni. Tapasimme naisen vielä juttelemassa yövartijan kanssa.
— Kuulkaa, Haukka sanoi, — miksette ilmoittanut heti asiasta etsivään osastoon?
— Mitäs meillä… tällaisilla… on poliisin kanssa tekemistä… puolusteli nainen.
— Onhan nähtävästi kysymyksessä ryöstömurha! Haukka tiuskaisi.
— Herrajestas! nainen huudahti.
— Lähtekää edes nyt viivyttelemättä poliisikamariin!
— E-en minä uskalla…
— Teidän on lähdettävä.
Haukka vihelsi ajurin. Me nousimme rattaille, eikä naisen auttanut muuta kuin tulla mukaan.
Ajoimme etsivään osastoon. Nainen, joka ilmoitti olevansa pesijätär, kertoi vilkuillen ja pälyillen juttunsa. Kuten kadullakin hän kertoi, että sotamiehet, joita hän oli kaukaa seurannut pitkän matkaa, olivat kantaneet maalarimestaria Katajanokan kasarmia kohti.