"Toveri tule pijan Helsinkii täälä mennee kaikki huut hiiteen läsnäolosi on heti välttämätöin ja ne Kovat myös on tarvis täälä. Enempi en kirjoita kuin en tiijä tuleeko tämä reilusti sinule."
Siinä kaikki. Mutta tämäkin sai minut aivan ymmälle.
— Onko tämä sinun työtäsi? kysyin.
— On, hän vastasi.
Tunnustan, että moinen väärennetty kirje vaikutti tunteisiini sangen kovakouraisesti. Vaikka tiesinkin, että sillä oli hyvä tarkoitus.
— Mitä se merkitsee? kysyin melkein vihaisesti.
— Tämä kirje, Haukka vastasi hieman hämillään, — toivoakseni saa aikaan kaksikin sangen suotavaa asiaa.
— Ja mitkä ne ovat?
Äänessäni lie Haukka vieläkin vainunnut hyökkäävää sävyä. Hän ei ottanut kysymykseeni vastatakseen, vaan tarjosi sovintosikarin. Minun täytyi alistua ja jäädä kiltisti odottamaan.
— Kuule, kysyi hän vihdoin, — muistatko sinä Nurmijärven rosvot?