Miehen entisyydestäkin oli vähitellen alkanut liikkua rumia huhuja, joita hänen ystävänsä koettivat selittää pelkiksi parjauksiksi, koska varsinkin toisen omaisuutta vastaan tehtyjä rikoksia ei punaisten piirissä pidetty sulana kunniana.

Soitin sitten uudestaan Nurmijärvelle ja kyselin, tiedettiinkö siellä rosvojoukon johtajan nimeä. Se tiedettiin hyvinkin, sillä Jukka Remmi oli juuri sieltä kotoisin, muinaisten Nurmijärven rosvojen temmellystantereilta… Energian laki oli muuttumaton ja ikuinen! Ja juuri kotiseudulleen hän ensiksi levitti "todellisen vallankumouksen" siunausta.

Soitin Nurmijärven pappilaankin ja kuulin, ettei Jukan papinkirja ollut läheskään puhdas. Lupasivat lähettää sen minulle, vaikkei se vielä ole saapunut.

Ajattelin ensin, että koetan saada miehen itsensä puhelimeen ja puhuttelen häntä synkän, rokonarpisen miehen äänellä. Mutta olisin antautunut siten alttiiksi kyselyille ja saattanut helposti puhua itseni pussiin. Siksi kutsun häntä kirjeellä, ja saatpas nähdä, hän tulee varmasti!

— Mutta voitko sinä hänelle mitään, vaikka hän tuleekin? kysyin huolissani.

Hän ei vastannut.

— Näyttäähän koko maa olevan avuton ja turvaton punaisia rosvoja vastaan, lisäsin.

— Minulla on oma suunnitelmani, hän sanoi umpimielisesti. — He itse ovat antaneet minulle aatteen. Mutta saattaahan olla, että äkkiarvaamattomat seikat muuttavat kaiken…

Minun täytyi tyytyä siihen.

— Luhtanen ja hänen vaimonsa — ja tyttö itsekin — minua surettavat. Tahtoisin saada Maisun käsiini ennen rosvon saapumista, virkkoi ystäväni mietteissään.