Hän nyökäytti tuskin huomattavasti päätään. Ja minä koetin mukautua hänen otaksumaansa, että jotkin tuntemattomat miehet vanhan ystävyytemme nojalla odottivat hänen kaupunkiin saavuttuaan tulevan juuri minun luokseni.
— Näitkö muuten miehet kadulla? kysyin.
— Näin kyllä pari miestä. Mutta he eivät kiinnittäneet minuun huomiotaan.
Loin ehdottomasti katseeni hänen souvaripukuunsa.
— Niin, juuri siksi, hän vastasi myöntävästi katseeseeni. — Vai luuletko sinä, että olisin näin pukeutunut yksistään sinua säikytelläkseni?
— Tosiaan! ihmettelin. — Ensi näkemältä näytit minusta ilmetyltä pahantekijältä.
— Se on turvallisinta nykyään, hän vastasi. — Nykyään… jolloin juuri rikolliset ovat varmimmat hengestään ja vapaudestaan, jolloin he "aatteen" nimessä ammuskelevat ja sulkevat lukkojen ja telkien taakse niitä, joita on syytä epäillä ryöstöjen ja murhien estämisaikeista…
— Olet siis saapunut tärkeisiin tehtäviin?
— Tehtäviin, niin…
— Ja luulet, että uhrisi täällä tietävät tulostasi?