— Aha, neiti on odottanut rahalähetystä? Haukka kysyi kiinnostuneena.
— Olen, vastasi Maisu surullisesti.
— Kotoa, vai…?
— Ei, joku vain lupasi lähettää, jollei pääsisi pian tulemaan.
— Pitikö tulla maalta joku sukulainen kaupunkiin? Haukka kysyi mahdollisimman kohteliaalla äänellä.
Mutta se ei enää auttanut sekään. Maisu ilmaisi ynseällä äännähdyksellä tyytymättömyytensä tunkeiluun. Haukan täytyi luopua urkinnastaan.
— Anteeksi, hän sanoi.
— No, ei se mitään, Maisu vastasi. — Eräs henkilö… päällikköni… on matkoilla, hän selitti miltei ylväällä kaksimielisyydellä.
Haukan täytyi tyytyä arvaamiseen, kuka oli "päällikkö", joka oli luvannut lähettää rahoja, eikä lähettänytkään, vaan jätti apulaisensa kuolemaan nälkään!
— Jos neiti on sattumalta joutunut pulaan, niin sallitteko… Lainaan mielelläni? Haukka kysyi kohteliaasti.