— Missä tarkoituksessa? Maisu kysyi terävästi.
— Hyvänen aika, tarvitseeko aina epäillä tarkoituksia? Teen sen, aivan todella, ilman mitään sivutarkoituksia, Haukka vakuutti.
— Anteeksi, sanoi Maisu vienosti ja sulalla äänellä. — Mutta ettehän tunnekaan minua?
— Minä tunnen teidät, Haukka vastasi.
— Minä en surmaksenikaan muista…
— Emme ole esitellyt. Mutta olen nähnyt teidät ja kuullut nimennekin.
— Missä?
— Samapa se missä…
— Eikö sitä voi sanoa?
— No, voipa kylläkin. Näin teidät Jukka Remmin seurassa.