— Teidän täytyy, pani Haukka kovan kovaa vastaan. — Minä kyllä käyn selittämässä asian parhain päin. Ja sitä paitsi voin hänelle, kenties jo tänään, toimittaa paremman lohdutuksen kuin te itsekin!
Luhtanen katsoi ihmeissään.
— Tyttärenne, vastasi Haukka.
— Mitä? Oletteko löytänyt hänet? huudahti isä.
— Olimme eilen koko iltapäivän yksissä. Ja tänään hän lupasi tulla uudestaan.
— Kuinka te… mutta samapa se… Onko hän vielä entinen kunnon tyttö?
— Ehompi entistään. Ja olen varma, että hän tulee kotiin, kun kuulee… varmimmin juuri silloin, jos te katoatte muutamiksi päiviksi.
— Kammoaako hän sitten minua niin…?
— Ei, vaan rakastaa ja katuu, olen varma siitä. Mutta varmimmin hän katuu, jos te katoatte, ja silloin hän, olen siitäkin varma, tekee kaikkensa, että aseet saadaan ensi tilassa takaisin.
— Mitä te aiotte? kysyi Luhtanen ihmeissään.