— Anni, oletko siellä?
— Tulen heti, isä!
— Heti paikalla!
Ukko kääkersi tupaan ja Anni tuli jälestä. Ukko naulasi lävistävän katseen tyttäreensä, mutta tämä meni sävein karitsan katsein lieden luo ja oli siellä jotakin puuhailevinaan.
— No, syömään! ärähti isä.
He söivät äänettöminä. Vanhuksen otsa oli synkässä, huolestuneessa rypyssä. Molemmat nuoret näyttivät aivan kuin huumaantuneilta, mutta Anni vältti Anun katsetta.
Anni laitti vuoteet, ja he kävivät kaikki kolme levolle. Mutta Anu valvoi kauan nähden ruusunpunaisia kangastuksia unihaaveissaan. Mestarinsa kuuli hän levotonna kääntelehtävän ja heittelehtävän vuoteessaan. —
Aamulla, kohta päivän valettua, tulla huippaili Lyder kesti tupaan.
Hän koetti kaikkensa päästäkseen mestarin kera puheikkain. Mutta Konradus ukko sattui merkillisesti aina joutumaan häneen selin ja vuoli ja viilteli ristiinnaulittua vapahtajaa, niinkuin olisi sille kiukuissaan.
Lyder kesti siirtyi takan luo ja alkoi leikitellen leperrellä Annille. Mutta ukko heitti tyttäreensä niin tuiman ja vaativan katseen, että se yökylmän tavoin sulki kukkien kuningattaren umpuunsa…