— Kyllä, jos vain isä antaa luvan.
— Luvan?
— Niin, koreilla erilaisilla puvuilla kuin muut tytöt, ja ostaa kankaan.
— Minä ostan, parasta flanderilaista!
— Ei, ei, vastasi Anni hämillään ja ylpeyden vivahduksella.
— Miksei?
— Ei sallisi isäkään.
— Kenties kerran…
Anni vilkaisi häneen iloisen uteliaasti, ikäänkuin odottaen jatkoa.
Mutta Lyder kesti tähysteli jälleen hänen vartaloaan ja virkahti sitten yhtäkkiä omituisen iskevällä, mutta samalla viattoman luontevalla äänensävyllä: