— Mutta eihän se sovi, virkkoi Anni hätäännyksissään.

— Oh, joutavaa lapsellisuutta!

— Näyttävätkö teillä sitten? kysyi Anni hämmentyneenä.

— Oh, kauneimmat ritarien tyttäretkin pitäisivät kunnianaan, jos saisivat lahjoittaa kauneutensa pyhälle neitsyelle!

Lyder kestin täytyi naurahtaa ajatellessaan, ettei hän kotikaupungissaan uskaltaisi tällaista ehdottaa palvelustytöllekään. Ja olihan heillä ainoina malleinaan vanhat kölniläiset käsityötaidon tusinatuotteet, joita oli helpoin jäljitellä.

— Isä ja Anukin voivat tulla kotiin, virkkoi Anni ujosti epäröiden.

— Pannaan ovi salpaan!

Ja Lyder kesti toteutti heti tuumansa.

— En minä sentään, hykersi Anni punastellen epätoivoissaan.

— Elä nyt joutavia! Kuules, täytyyhän minun nähdä vartalosi ennenkun voin piirtää puvun kuosinkaan.