— Mutta kuinka voin aivan ilman rahoja… virkahti sulhanen samalla kertaa toivehikkaana ja surkeissaan.
— Voinhan vaikka minäkin auttaa kihlojen hankinnassa, kun kerran niin pitkälle päästään.
— Kihlathan minulla jo olisikin, mutta aina sitä sulhasmies…
— No, tottapahan katsotaan!
— Ja sitten kauas salolle…
— Hehe, pois morsiamensa mailtakin! nauroi leveäpää. Kenties voisitte Konradus mestarin kanssa työskennellä yhdessä. No, näkemiin!
Henricus rovasti poikkesi Napaturunkadulle ja Lyder kesti kiersi kirkkotarhan itäpäitse Helye Kuterin taloa kohden.
XII
Konradus mestarin tuvassa aivan ällistyttiin, kun Henricus herra kumaraisillaan kömpi matalasta ovesta sisään. Sillä ennen ei tämä nykyinen tuomiorovasti ollut siellä näyttäytynyt.
Anni istui käsityönsä ääressä kiukaan kupeella, mutta hänen kasvonsa näyttivät hieman kalvenneen. Monia mietteitä oli varmaan Anukin hautonut mielessään, sillä hänen kasvoillaan oli synkähkön sureksiva vivahdus ja ne näyttivät ikäänkuin miehistyneen. Hän oli alkanut vuoleksia uuden puupölkkynsä päätä, veisteltyään sen ensin kirveellä, niin että siitä saattoi aavistaa vähänkuin naisvartalon häämötystä.