Hän katsoi ja horjahti. Sillä hän näki edessään miehen isänsä liikkeestä.
Hän ponnahti pystyyn ja oli parilla askeleella miehen edessä.
— Miten sinä tulit?
— Laiva laski Hankoniemeen, kun ei päässyt tänne. Sieltä tulin hevoskyydillä.
— Mitä… mitä varten? kysäisi sulhanen kiihkoissaan, mutta alkoi samassa vaistomaisesti vetää sanantuojaa pihalle.
— Vaimosi oli kuolemaisillaan ja…
Kesti karjaisi ja iski noutajaansa vasten suuta.
Mutta samalla hän ryntäsi pihalle heittäen oven selälleen.
— Tule pian! huusi hän.
Hän juoksi rekeen. Sanantuoja ehti hädintuskin jälestä, kun kuului ruoskan läiskähdys ja reki kiiti pois kilisevin kulkusin.